Liian ankara itselleni

Kaksi ensimmäistä työpäivää takana ja tunteet on sekalaiset. Mutta todellakin suurimmaksi osaksi hyvät! Valaisenpa hieman asiaa :D

Uuden paidan esittelykuvia

Porukka on töissä aivan mahtavaa ja asiakkaat ovat kivoja. Kommunikaatio pelaa ja kaikki on muutenkin sen puoleen täysin kunnossa. Myymälää ja imagoa hieman uudistetaan ja se on kivaa ja piristävää! Silti oon ihan vähän harmissani.

Johtuen siitä, että olen aika ankara itselleni. Koulussa kun ollan tehty kukkasidontaa, niin siinä aikaa on yllin kyllin kimpun ja paketoinnin näpertämiseen ja miettimiseen. Nyt kun on ihan oikeassa työelämässä tekemässä samoja juttuja niin tahti on to-del-la paljon nopempaa. Ja olen sen toki tiennyt aina, että niinhän se tule olemaan, siitä ei ole kyse! Kyse on siitä, että muutos on niin iso ja siihen kestää aikansa tottua. Harmitus johtuu siis siitä, että haluaisin osata tehdä asiat jo tosi nopeasti ja sulavasti ja olla hyödyllinen ja tehokas työntekijä. Olen vielä vähän hidas ja se harmittaa!

Floristin ammatti on mulle tosi tärkeä unelma ja tää työpaikka on mulle tosi tärkeä ja haluan olla todella hyvä, ammattitaitoinen, nopea ja tehokas työntekijä. Tänään välillä iski tunne, että olen ihan surkean hidas ja vielä vähän pihalla. Ja järjen tasolla tiedän, että haloo tottakai olen pihalla vielä, sillä tänään oli vasta toinen työpäivä ja ensimmäiseni myymälähommissa! En tietenkään osaa käyttää vielä täydellisesti kassakonetta tai osata kahdessa sekunnissa tehdä pakettia (jonka kehitimme tänään. Keksimme uuden paketointitavan ja alamme paketoimaan niin tästedes)

Pomoni on onneksi tosi mahtava tyyppi ja sanoi, että kyllä minusta on paljonkin hyötyä ja olen innokkain kesätyöntekijä, jonka hän on koskaan tavannut. Ja että olen kuulemma oppinut tosi paljon. Tosi mukavaa kuulla, mutta myös hassua samaan aikaan, sillä itsestäni tuntui että olen välillä vähän hukassa :D Sain tänään varmaan viisi miljardia neuvoa ja uutta asiaa ja olen niistä tooosi kiitollinen! Aluksi ehkä nyt syö itsetuntoa kun tarvitsee paljon opastusta, mutta ainoastaan sen avullahan mä voin kehittyä! Samana pellenä mä pysyn jos kukaan ei koskaan korjaa virhettäni tai neuvo, että älä tee noin vaan näin. Ja tästähän tilanne voi mennä vain ylöspäin. Sanoin tänään Niilolle, että mähän en enää ikinä tule olemaan yhtä "tyhmä" kuin tänään. Tänään olen viisaampi kuin eilen ja huomenna olen viisaampi kuin tänään jne. :)

Eli työpaikka ja tyypit on ihania. Olen itse itseni pahin kriitikko. Relaa Mira, sä aloitit työt eilen joten ehkä sä et nyt heti kättelyssä voi tietää jokaisen esineen sijaintia tai kaikkia toimintatapoja.

Niinhän se menee, että niissä asioissa jotka on itselle tosi tärkeitä, niin on tosi kriittinen ja perfektionisti. Mutta tiedän, että kun totun talon tapoihin niin tää homma lähtee kyllä tästä rullaamaan. Tää on ollut nyt vaan tällainen alkupommi.


Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?



-Mira