sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ei voi olla todellista

....mutta kyllä se on.

Mä ja Niilo päätettiin eilen lähteä yölliselle huviajelulle Jämsään. Kaikki meni hyvin ja päätettiin lähteä takaisin kotiinpäin, mutta Niilo päätti vielä tankata auton. No, kun Nipa oli saanut tankattua ja tuli takaisin autoon ja yritti käynnistää... ei mitään. Auto kuoli siihen paikkaan. Kymmenen kilsan päähän kotoa kello yhdeltä yöllä.

Niilon pienen hermoromahduksen ja mun rauhoittelun jälkeen mä ohjasin ja Niilo työnsi auton sivuun, ettei siihen tankkauspaikalle jäätäis. Hetken siinä mietittiin, että missä vika ja todettiin, että akussa. Mitäs nyt sitten?

No onneksi Niilon pari kaveria sattui olemaan pyöräilemässä ja ne tuli auttaan meitä. Työnnettiin auto Niilon työharjoittelupaikan pihaan, sillä automme oli sakkopaikalla. Niilon veljet ei päässeet auttamaan meitä, joten oli enää vain yksi vaihtoehto jäljellä. Kävellä kotiin.

Meillä ei todellakaan ollut mitkään hyvät lenkkeilyvarusteet. Niilolla farkut ja t-paita, mulla aika avonainen paita ja jalassa ballerinat. Maailman surkeimmat kengät pitkän matkan kävelyyn. Lisäks oli aika kylmä ja mä olin jo valmiiks kipeä, kuten tiedättekin.

No me käveltiin 10 kilsaa kylmässä yössä ja päästiin lopulta kotiin. Matka meni onneks loppujen lopuks aika nopeasti ja olosuhteisiin nähden oli melkein jopa ihan mukavaa kävellä Niilon kanssa käsi kädessä ja höpötellä kaikenlaista. En tiedä kuinka moni muu pariskunta olisi meidän tilanteessa kuluttanut matkan syytellen toisiaan ja tilannetta manaillen. Mutta me vaan jutusteltiin mukavia ja bongailtiin eläimiä.

Matkasta jäi käteen/nähtiin

- 2 kissaa
- 1 siili
- 2 jänistä
- kylmyys
- nälkä
- kipeät jalat
- mulle armoton flunssa. Aivastin yöllä noin 88476566389 kertaa.
- paljon jutustelua
- muutama kuva:


Tässä vielä kaikki hyvin....


Kumpikaan ei aavista, mitä tulee tapahtuun

Tässä Niilo kävi automaatilta kattomassa paljonko sillä on rahaa. Tästä auto lähti vielä hyvin liikkeelle. Mutta tän jälkeen mentiin tankkaamaan ja sitten....

..... alkoi kävely. Tai no näissä kuvissa ollaan jo Jämsänkoskella eikä oo enään pitkä matka kotiin.


indeed.......

Niilo ei kyllä ihan noin iloinen ollut oikeasti kun oli jo tosi kylmä.

Kaksistaan tää matka oli kyl miljoona kertaa mukavampi kuin jos olisi joutunut kävelemään yksin <3


No mut autoon on nyt hankittava uusi akku, eipä siinä muu auta. Niilo sai veljiensä avulla tänään auton takas tänne meidän pihaan. Ehkä me voidaan joskus nauraa tälle jutulle :D


-Mira


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti