Persoonallinen surulaite

Moi! Tänään oli koulussa kukkasidontaa koko päivä. Tehtiin jälleen surulaitteet, vaikka ollaan noin vuosi sitten sellaiset jo tehty sidontatunnilla. Suurimmalle osalle luokastani tämä oli siis toinen kerta, mutta minulle neljäs. On nimittäin ikävä kyllä kahdet hautajaiset vietetty viimeisen vuoden aikana ja molempiin tein surulaitteet. Virkistetäänpä hieman muistia ja katsotaan pari aiempaa surulaitettani. Mitä pidätte? Onko kehitystä tapahtunut?


Ensimmäinen surulaitteeni:

Miksi jotenkin muistelin, että tää olis ollut huonompi? Tässähän on itse asiassa tosi hyvä muoto!

Toinen surulaitteeni

Tykkään liljoista ja siitä, että tää on kokovalkoinen.

Kolmannesta, jonka tein Niilon papan hautajaisiin, ei ole kuvia. Se oli aikalailla samankaltainen kuin tuo ensimmäinen, mutta punasävyinen.

Ja sitten tämänpäiväiseen. Päätin tänään haastaa itseni ja kokeilla jotain hieman erikoisempaa. Enhän muuten saisi mitään uutta irti, jos tekisin aina saman kaavan mukaan, vai mitä?

Ite oon muuten tyytyväinen, mutta surulaitteen takaosan tekeminen tuottaa mulle aina ongelmia. Takaosan pitäisi laskeutua ja kallistua enemmän, mutta jotenkin mä aina lopetan sen kuin seinään. Ja tietty tajuan asian vasta kotona näitä kuvia katsellessa enkä silloin kun olen koulussa ja voisin vielä korjata asian. Pyh....

Ja btw tää surulaite näyttää NIIIIIN paljon paremmalta silloin, kun sitä kannattelee kädessä eikä pidä pöydällä. Noi vihreät huiskumaiset kukat (joiden nimeä en MILLÄÄN muista enkä edes googlen avulla tähän hätään löytänyt) näyttää hyvältä, kun ne pääsee vapaasti laskeutumaan.

Mielestäni oon kyllä ihan hyvään suuntaan menossa ja kehittymässä. Ja rusettikin on paras tähänastisistani! Nyt täytyy vaan opetella tekemään toi takaosa kunnolla :)

Huomenna onkin aamulla tentti ja iltapäivästä mennään leikkaamaan omenapuita!

-Mira