Surukimppu

Oon ollut tän viikon koululla työssaoppimassa ja keskiviikkona tein elämäni ensimmäisen surukimpun. Siinä on aika pitkälti sama idea kuin surulaitteessa, mutta kyseessä on siis kimpun sitominen, ei sienityö.

Surukimpun tekeminen on omasta mielestäni vaikeampaa kuin surulaitteen, sillä kimppua ei voi päästää käsistään ennenkuin se on valmis ja sidottu, spiraalitekniikan täytyy olla tosi hyvä ja jyrkkä ja täytyy tarkoin miettiä miten kukat asettelee, jotta kimpusta tulisi ns. pisaranmallinen. Siis samaa muotoa tavoitellaan kuin surulaitteessa.

Surukimppuja tehdään nykyään entistä enemmän, sillä

1. Sen voi heittää lähes kokonaisena biojätteeseen, eikä sitä pidä purkaa ja sitten lajitella eri roska-astioihin. Hautausmaiden työntekijät säästyvät näin isommalta vaivalta kun he heittävät vanhoja kukkalaitteita pois. Olen jopa kuullut, että kenties tulee jokin säädös, että joskus tulevaisuudessa surulaitteiden täytyy olla kokonaan biojätettä.

2. Vanhat ihmiset eivät jaksa kantaa painavaa surulaitetta, joten surukimppu on paljon kevyempi vaihtoehto.

Tyylikäs peilikuva

-Mira