I have what it takes!

Olen ollut taas tällä viikolla työssäoppimassa koulun puutarhalla, jossa eilisen päivän sekä vähän tänään työstin elämäni ensimmäistä surulaitetta. Tein siis opettajan opastuksella surulaitteen alusta loppuun ihan itse. Laitteen tekeminen oli tosi kivaa, mielenkiintoista, luovaa sekä tietenkin tosi hidasta, kyseessä kun oli elämäni ensimmäinen. Valitsin mielestäni erittäin onnistuneet värit ja materiaalit ja lopputulos oli yllättävän hyvä.

Paras osio: Sain tooooosi paljo kehuja minua neuvoneelta opettajalta, joka aina kiireidensä keskellä kävi minua välillä opastamassa ja katsomassa miten edistyn. Tuntui ERITTÄIN hyvältä, kun väsäsin elämäni ensimmäistä surulaitetta ja aina kun opettaja tuli katsomaan, sain kehuja siitä miten hyvin edistyn ja kuinka muoto on pysynyt hyvänä ja symmetrisenä yms yms.. Eilen, kun työni oli vielä vähän kesken, hän jopa sanoi, että se on täysin myyntikelpoinen ja että jos asiakas sattuisi kysymään surulaitetta lyhyellä varoitusajalla (yleensähän siis surulaitteet tilataan ajoissa, sillä sen tekemisessä kestää) hän möisi sen asiakkaalle, sillä se on niin hieno ja ammattimainen!! Pikkaisen olin ylpeä ja onnellinen :D

Ja tänään kun tein surulaitteeni loppuun, kukkasidontaopettajani tuli arvioimaan sen. Hän kehui myös muotoa ja symmetrisyyttä ja testasi tekniikan. Se tarkoittaa sitä, että hän ottaa työn käteensä ja kääntää sen ylösalaisin. Mitään ei saisi tippua. En ollut kuullut tästä ennen joten kiljaisin kun hän käänsi työni :D sain kaikki nauramaan :D Mutta siis hän piti kovasti työstäni ja nosti peukut pystyyn!

Surulaite oli siis tällainen malli, missä on tuo kahva. Tuon rusettinauhan
kanssa taistelin aika tovin mutta onnistuinpas!

JA EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!! :D Kun kukkasidontaopettajani sitten lähti, niin kysyin eräältä toiselta opettajalta että mitäs nyt sitten teen kun surulaite on valmis. Pitääkö se heti purkaa? No hän tuli työni ääreen ja kokeili nostella muutamaa kukkaa kukkasienestä ja kokeilla nousevatko ne helposti (niin ei saa käydä). No mikään ei noussut. "Hmmmm no laitetaan se tonne kukkakylmiöön kun tää on niin hieno ja täysin myyntikelpoinen ettei raaski purkaa ja jos vaikka joku asiakas yhtäkkiä tarvitsee surulaitetta."

OLEN NIIN ONNELLINEN!! Voiko olla parempaa tunnetta kuin se, että VASTA OPISKELET rakastamaasi alaa ja saat KOLMELTA alan rautaiselta ammattilaiselta röykkiöittäin kehuja työstä, jota teet ensimmäistä kertaa??? Se vaan tuntuu niiiiiin hyvältä ja luo toivoa siitä, että minusta todella on tähän hommaan. I have what it takes!


P.S. Värit on todellisuudessa kirkkaammat, erityisesti oranssi, mutta mun puhelimen kamera tekee kuvista haaleaa puuroa..


-Mira